tiistai 18. tammikuuta 2011

Arkea ja painoajatuksia

Päivät pitenevät pikku hiljaa, onneksi. Olen niin kevät- ja kesäihminen, etten tiedä vieläkään miten selviän henkisesti talvesta joka vuosi. Pitkän joululoman jälkeen myös arki on palannut uomiinsa. Emil käy tarhassa parina päivänä viikossa, muutoin ollaan kotona. Nostan niin hattua kaikille elämäntyönsä kotona tekeville, minusta ei ole siihen vuosiksi, valitettavasti. Niinpä meillä tehtiinkin päätös siitä, että minä palaan töihin syksyllä Stellan ollessa päälle vuoden ja mies jää vuorostaan kotiin ainakin puoleksi vuodeksi. Myöhemmin voisin yrittää neuvotella vielä nelipäiväisestä viikosta, mutta siitä sitten tosiaan myöhemmin. Nyt kuitenkin arki ja elämä on tässä ja nyt, hyvää juuri näin.

Aamu alkaa näillä (ja lasten puuroilla, pesuilla, pisuilla jne.)

Rosvotalo. Legoilla jaksan pojan kanssa itsekin
rakennella. Ja lukea. Ja puistoilla.

Pyykkiä on AINA.

Ja sängyt petaamatta.

Kukkia en saa pysymään hengissä,
sekin on meillä arkea.
Ja sitten omaan napaan, kirjaimellisesti. Raskauskilot katosivat aika nopeasti, mutta muuta ylimääräistä sitten vielä löytyy kyllä. BMI näyttää ärsyttävästi sitä lievää ylipainoa edelleen. Olen paininut näiden painoasioiden kanssa niin kauan kuin muistan, vartalonmalli sekä rakkaus ruokaan kulkee myös suvussa. Enimmäkseen nuoruusiäin jälkeen jämähtäneiden 5-10 extrakilon kanssa en ole sovussa lainkaan. Osaan piilottaa tuon keskivartalon taitavasti vaatteilla (ainakin muulloin kun kesällä...:)), mutta koen kyllä että sisälläni asuu oikeasti vähän hoikempi nainen :D Niinpä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittauduin taasen Kiloklubiin. On ollut aikaisemminkin mulle sopiva tapa tiputtaa maltillisesti painoa ja ennen kaikkea se pitää huolen tuosta ruoan laadusta. Ongelmahan ei ole se, etten tietäisi miten ja mitä ja milloin syödä, vaan se että syön liian vähän kasviksia sekä hyviä rasvoja, olen liian perso makealle. Huoh. Noh, aamun alkupunnitus antoi sentään syytä hymyyn, paino näytti kilon vähemmän kun ennen Stellan odotusta. Tästä se lähtee, josko kesään mennessä olisi parempi olla omassa kropassa taas?

Mutakakku, rakas, jää hetkeksi hyvästi!
 

4 kommenttia:

  1. Täällä ihan samat "ongelmat" :) Sängyt usein petaamatta ja pyykkivuoret kasvaa... tuntuu että kotona ollessa koko ajan saa siivota & siivota & laittaa jollekin ruokaa tai välipalaa & pestä pyykkiä ;) Nostan kans hattua niille, jotka ovat sen 3 vuotta tai pidempäänkin lasten kanssa kotona! Mulla työt alkaa reilun 1.5v. kotona olon jälkeen huomenna, jänskättää! Meillä pienempää alkuun hoitaa mummu. Nostan hattua myös sun miehelle, hienoa että jää hoitovapaalle, ei niin kovin yleistä kuitenkaan! :)

    Mulla n. 5 kg kans pudotettavaa, ikuisuusongelma... Just söin Nutriletteja 5 pv ja lähti 2-3 kg, mutta hidasta on kyllä tää loppukilojen pudotus. Tsemppiä meille! :)

    VastaaPoista
  2. Löysin juuri blogiisi, "painoajatuksia" otsikko herätti kiinnostukseni. Mulla myös yksi lapsista Stella ja BMI karvan verran yli normaalipainon, argh. Neljännen lapsen jälkeen paino vaan jämähti, se on ihan hirveetä! Vaikken kylläkään koe olevani yhtään sen isompi kuin mitä olin ennen lapsia, vaikka siis olenkin 15 kiloa painavampi... oma arvio omasta ulkonäöstä on aina yhtä kehno vaikka mitä painais :( . no joo, mutta kiitos blogista ja tsemppiä sekä talven selätykseen että painokamppailuun!

    VastaaPoista
  3. Meidän arki näyttää hyvin samalta. Täällä talossa on jotenkin niin piemää, että kaikki kukatkin kuolevat ;).

    Tsemppiä painonpudotukseen! Sama projekti täällä menossa, minulla vaan niitä vauvakiloja on edelleen aivan liikaa :(.

    VastaaPoista
  4. Terhi: kiva (tai kiva ja kiva, mutta ymmärtänet;)) että muillakin on samoja ongelmia. Kotona saa tosiaan koko ajan tehdä hommia ja kaikki tuntuu silti olevan vähän sinne päin. Nostan minäkin hattua miehelle, mutta pahoin pelkään ettei se ole ihan tajunnut vielä millaiselle työleirille on lupautunut. Mä en aio töissäollessani hoitaa enää kaikkia lapsiin liittyviä asioita + pyykkirumbaa jne. yksin. Ja tsemppiä myös sinne painonpudotukseen! Mäkin joskus syön noita Nutriletteja, mutta itsekuri taitaisi olla se parhain laihdutuskeino...Hienosti sulla lähtenyt tippumaan!

    stine : kiva kun löysit tänne ja tervetuloa! Lasten jälkeen kilot tuntuvat tosiaan jämähtäneen, ennen extrat sai aika nopeasti pois halutessaan :/ Omasta mielestäni mäkään en ole niin iso kun mitä vaa´an lukemat näyttävät, mutta uskottava se on. Tyytyväisyys omaan ulkonäköön paranee kyllä heti kilojen lähdettyä, muistan edellisistä kerroista. Tyypillinen jojoaja siis olen. Kiitos tsempeistä ja samaa sinne :)

    Saija: pimeä talo onkin muuten hyvä selitys. Äitini katsoo mua aina niin paheksuen kun käy täällä ja kokeilee rutikuivia multia. Kaikki ei ole periytynyt siis :) Kiitos myös tsempeistä ja samoin sulle. Mulla yksi suurimmista himoista on tuo leipominen ja tuotoksien napostelu, joten en käynyt edes katsomassa sun ihania muffiniohjeita :D

    VastaaPoista

<3 Ilahdun kaikista kommenteista <3