maanantai 22. elokuuta 2011

Väsymystä ja välikautta (osa 1)

Mä olen nyt vastavirtaan menijä ja esittelen vasta meidän välikausikamppeita sitä mukaan kun ehdin kuvailla. Ei silti, on mulla talvikin jo valmiina melkein kokonaan, mutten ole jaksanut sovitella ja pähkäillä vielä ihan loppuun mitä vielä tarvitaan. Osassa talvihankinnoissa odotan nimittäin sekä Stockan lokakuisia Hullareita että Jesper Juniorin seuraavaa -50& repäisyä. Mutta tässä nyt siis Stellan eka setti. Ostettu jo keväällä 2010 (!) kun vasta odotin tirppasta, halusin tuon värin vaan niin kovasti. Noh, koko 74 cm on sen verran reilua tosiaan että on sopiva nyt kun sisävaatteet seilaa välillä 80 ja 86 cm. Eli Ticketin pinkki plain rain ja kasa asusteita.

Tiksun kurarukkset huutis, Name Itin päärynäkypärä
kirpulta, pupupipo Next, lapaset H&M:n ale, raitapipot
S-market & huutis, halvalla tulivat nekin ;)

Tämän kanssa sitten vähän sään mukaan ne pinkit Hait tai lilahtavat synttärilahja-Eccot. Haalarit sitten seuraavana...


Mitäs meille muuten. No väsymystä. Tolkutonta sellaista. Ja ihan siitä syystä etten saa nukkua tarpeeksi, kukaan ei saa. Stella tekee kulmahampaita kivuliaasti ja hitaasti, huutaa öisin niitä ja äidin ikävää myös. Yrittää palata jo kesällä poisjääneisiin yösyömisiin, kaivautuu kainaloon (nukkuu siis puolet yöstä suunnilleen meidän sängyssä...), kiipeää päälle. Emil uhmailee ja kaipaa koko ajan jotain tekemistä. Viikolla olen ihan puhki iltaisin, lauseet jäävät kesken enkä muista enää mitään. Miehen kanssa istutaan lasittunein silmin sohvalla. -Pitäis varmaan mennä nukkumaan, joo niin pitäis. Tiedän että se helpottaa taas kohta, nyt mennään näin. Silti en malta olla miettimättä - missä välissä olisi tarkoitus jaksaa huolehtia itsestään, käydä salilla tai jumpissa tai edes yksin kävelyllä? Missä välissä jaksaisimme pariskuntana puhua muustakin kun seuraavan päivän ohjelmasta, kamppeita, ruokaostoksista? Lyhythän tämä aika on, tiedän. Mutta kaksi tempperamenttista ja huonosti nukkuvaa lasta asettavat ihan taatusti omat haasteensa arjen sujumiselle (ja saavat taas miettimään sitä lapsilukua. Jaksaisinko vielä kolmannen kerran tämän kaiken alusta vaikka haluaisinkin?). Väsyneenä tekee mieli myös kaikkea makeaa, ja vaikkei vatsani oikein siedäkään valkoisia jauhoja tässä mittakaavassa niin eilen leivottiin pitkästä aikaa korvapuusteja Emilin toiveesta. Ja onhan ne nyt tolkuttoman hyviä :)

Taikina kohoaa Stellan kankaisen kernialustan
alla, vinkkinä hyvä, ei tartu kiinni :)

Ohjeen nappasin täältä ja vähän modifioin. Voilla ja punaisella maidolla mentiin silti ;)

5 kommenttia:

  1. I know your feeling...Meillä on eletty tuo aika läpi ja onneksi nyt on jo parempaa. Saa nukuttua hiukan enemmän jne. Nöpöllä tosin allergiat ja atopiat vaivaa ajottain niin että hänen sänkynsä vieressä on oltava yöt läpeensä rapsuttelemassa ja hipsuttelemassa, kun iho kutiaa. Jos/kun hänet välillä otetaan viereen, hän pyörii ja inisee siinä, kun kutittaa. Mutta nyt on ihojutuissakin parempi vaihe.

    VastaaPoista
  2. No voihan tuota väsymystä! Toivottavasti teillä helpottaa pikkuhiljaa, on se niin kaiken allensa kaatava juttu.

    Kivan setin oot kasanut, ja melkoisen kauan ootkin saanut odottaa sen käyttöönottoa :)! Meidän syksyssä ei ole paljon näyttämistä, kun vauvaa lukuunottamatta kaikki keväinen mahtuu.

    VastaaPoista
  3. Ei muuta kuin tsempit täältäkin, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Ainakin vähän :-)
    Parisuhdeaikaa/omaa aikaa ei taida pienten lasten vanhemmilla olla koskaan liikoja, mutta kun pahin väsymys helpottaa, niin on enemmän energiaa alkaa järjestellä edes pieniä hetkiä.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä oikeesti, tuli ihan huono omatunto omasta leveilystä. Toivottavasti helpottaa pian, univaje on kauheaa!

    VastaaPoista
  5. Jaksuja arkeen ♥
    Tiedän kuinka raskasta se on kun yksi ei nuku, yksi uhmailee ja koko ajan on kiire. Sitä haluis käydä salilla ym. mutta ei ehdi eikä edes jaksa.

    Kyllä se helpottaa sit, kun hampaat on puhjenneet! Edes vähän :) Ei meilläkään miehen kanssa ole yhteistä aikaa muuta kuin silloin, kun tytöt vihdoin (klo 22-23) nukkuvat... ja sekin vain 2 iltana viikossa :)

    Mutta aikansa kutakin. Meneehän tää pikkulapsiaika joskus ohi, hyvässä ja pahassa. Mitähän sitä sit osaa tehdä sillä kaikella omalla ajalla, jota on ihan hirveästi, kun lapset on isoja saati aikuisia??

    VastaaPoista

<3 Ilahdun kaikista kommenteista <3