maanantai 1. elokuuta 2011

Kesän ja kotiajan loppu

Olen tarkoituksella vältellyt tämän postauksen aloittamista, sillä väkisinkin alkaa itkettämään. Tänään kuitenkin löysin itseni junasta matkalla kohti työpaikkaa, joten väkisinkin se on uskottava - kotivuoteni loppui nyt. Lapsilla ei ole mitään hätää, mies jäi vuorostaan nyt kotiin ainakin puoleksi vuodeksi (töiden joustosta riippuen), mutta mamalla vähän on. Tämä meni niin nopeasti. Ehdinkö olla tarpeeksi läsnä, sainhan Stellasellekin tankattua turvaa ja rakkautta ja iloa tuhat kiloa elämänsä ensihetkiin? Meillä kun asuu iki-ihana neiti, ikää 1 v. ja pienet risat. Aamulla vilkutti reippaana, illalla takertui ja välillä läpsi sekä murisi. Emil halusi koko ajan syliin, mietti miten äiti on sydämessä koko ajan. Mies suhtautuu tyynesti, on aikatauluexcelit ja syyssuunnitelmat. Retkeilevät Croozerilla, puistoilevat, käyvät museoissa ja kaupungilla ja vaikka missä. Opettelevat itse syömään ja kävelemään (Stella), lukemaan ja laskemaan (Emil), pitkittämään pinnaa (mies). Ja minä opettelen taas töitäni. En kirjoita nyt aiheesta enempää, sillä tiedän sen nostattavan tunteita ihan jokaisella, jokaisella on oma kokemuksensa ja käsityksensä tästä. Sen kuitenkin vielä sanon, että vaikka on haikeaa ja itku pyrkii kurkkuun, tiedän olevani myös parempi äiti kun saan tehdä välillä muutakin. Nostan hattua vilpittömästi suurin kumarruksin niille, jotka kantavat täyspäiväisen kasvatusvastuun for years to come. 

*niisk*

Mutta riittää tässä muisteltavaakin, toki koko vuodessa mutta ihan kesässäkin. Saimme viettää ihanan pitkän loman yhdessä koko perhe, kohokohtia tässä (sorry taas huonot kuvat, mutta oli vaikea valkata sellaisia joissa ei ollut lapsia mukana;)):

Kävimme Suomenlinnassa..


...Seurasaaressa...

...Lintsillä...

...välillä oli kylmempikin
kun köllittiin riippukeinussa...

...pihalla kukki iirikset...

...ja Stellan synttäripionikin puhkesi kukkaan...

...otettiin raivarit Korkeasaaressa...

...tanssittiin Ipanapan keikalla Hippaloissa...
...ja sivistyttiin Poliisimuseossa (joka oli muuten loistava!).
Nyt on jo pimeää ja vaihtunut elokuuksi. Ulkona oli aika kylmä välillä! Seuraava etappi onkin 1 v. synttäreiden järkkäily (pidetään vasta nyt kun kaikki olleet lomilla). Taidanpa mennä sytyttämään lyhdyn ulos uusien asioiden kunniaksi :)



2 kommenttia:

  1. Niin, haikeaa on.
    Meidän pikkuisin aloittaa nyt isojen ryhmässä päiväkodissa...nyyh...Itku silmään nousee täälläkin...

    VastaaPoista
  2. Mä palaan töihin kuukauden päästä ja nuorimmaiset menevät päiväkotiin. Ja minua jo hieman mietityttää miten neiti pärjää päikkärissä kun täälläkin opetellaan vielä kävelemään

    VastaaPoista

<3 Ilahdun kaikista kommenteista <3