Talvessa siis jälleen. Viikko vilahti ohi ihan huomaamatta, lämpöä ja valoa on nyt toivottavasti tankattu talven tarpeiksi. En jaksa purkaa vielä kamerasta kuvia, joten on tyydyttävä pelkkään tekstiin - tämä postaus sisältää siis jorinoita lähinnä matkustamisesta ylipäätään sekä vähän itsekkäitä ajatuksia ja identiteetti-ihmettelyä. Vaatteita ei yhtään, sorry. Siitä tosin saan hyvän aasinsillan siihen, että tämä taisi olla ihan oikeasti ensimmäinen matkani näin tiedostavalla iällä, jolta en ostanut _yhtään_ mitään. Ei niin etteikö kohteessa olisi kaikkia ihania kauppoja ollut, vaan en yksinkertaiesti kyennyt niihin lasten kanssa menemään.
Olimme siis matkalla, mukana poika 4 v. ja vauva 4 kk. Mukaan pakattuna pimeydestä ja yövalvomisista nääntyneet vanhemmat sekä kolme laukullista kesävaatteita, odotuksia moneen suuntaan. Kohde oli kaukana, siellä oli lämmintä ja aurinkoista niin kuin pitikin. Muttamutta. Kun se ei vaan tunnu lomalta. Olen itsekäs nyt, tiedän. Onhan irti arjesta olemista se, että pääsee kotoa pois. Ettei tarvitse pyykätä eikä siivota eikä laittaa ruokaa yli viikkoon. Että saa lillua lapsen kanssa uima-altaassa, kevyet rusketusrajat, vatsan täyteen kaikkea ihanan epäterveellistä. Samalla kuitenkin vanha minä sisällä maukuu, että lomalla pitäisi saada maata muutama tunti auringossa, ihan vaan maata hiljaa yksin. Ja lukea auringonlaskussa kirjaa terassilla merta katsellen viinilasi kädessä. Ja vaellella kaupungilla, poiketa kivoihin kauppoihin, tulla tyytyväiseksi löydöistä joita ei kotoa saa. Älkää käsittäkö väärin, esikoisen riemua uima-altailla oli ihana katsoa, rakastan lapsiamme enemmän kuin mitään. Mutta matkailuminäni rasittuu näistä perhelomista ehkä enemmän kuin pitäisi. Sillä työtähän se on, kuten me kaikki perheelliset tiedämme. Pitää leikkiä, vahtia, opettaa, komentaa, valvoa, nukuttaa, syöttää, pukea, pestä. Oma oleminen jää niin kapeaksi, niin pieneen aikaikkunaan että se ei riitä rentouttamaan. Ainakaan minua siis.
Ehkä olemme ahnehtineet, halunneet matkalle joka vuosi vaikka lapset ovat pieniä. Mutta kun se on silti niin ihanaa, lähteminen. Ennen äitiyttä tein joka vuosi 4 omaa matkaa joko miehen tai kavereiden kanssa + työmenot päälle. Muutamasta kaupungista on tullut niin tuttu, että palatessa tuntuu kun tapaisi vanhan ystävän jonka kanssa juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin. Välillä kaipaan niin kovin Barcelonan puistoja, Krakovan kirkkoja, Wienin kahviloita ja Kööpenhaminan katukirppiksiä ettei tosikaan. Suussasulavia sitruunaleivoksia Milanon sivukujilta. Pietarilaista yleistä saunaa. Katedraalia jonka katolla minua kosittiin. Rue de Mouffetardin sunnuntaitansseja. Stand up -klubeja New Yorkissa (no, mitä tahansa New Yorkissa). Taidetta, kirjoja, kulinaristisia nautintoja, esteettisiä elämyksiä, kokemuksia joita en unohda koskaan.
Lopputulema? Noissa vanhoissa reissuissa kiteytyy se mitä minä olen, millainen ihminen, mistä kiinnostunut. Niillä olen ollut oma itseni, saanut kokea ja katsoa, haistaa ja maistaa minulle tärkeitä asioita. Muutoin olen...äiti. Äitinä omat tarpeet ja toiveet ovat taka-alalla ja niin pitääkin. Äitinä minun tärkein tehtäväni on rakastaa lapsiani, huolehtia että heillä on kaikki hyvin, että he pysyvät terveinä ja tasapainoisina, että heistä kasvaa onnellisia hyviä ihmisiä. Äitinä tyydyn turismipaikkoihin lomilla, koska se on kaikille helpointa toistaiseksi. Äitinä istun vuoropäivin sisällä, jotta vauvan päiväunet eivät katkeaisi. Äitinä jätän kirjan kesken, seison lastenaltaassa, syön yhdellä kädellä ja kävelen kauppojen ohi kevyin sydämin.
Ja niin, meillä oli tässäkin reissussa ihanaa, kaikesta huolimatta. Sillä olimme yhdessä, koko perhe, ja se lienee tärkeintä.
P.S. Huomenna haen sen ihanan karkkivärisen Ticketin lämpöpussin tuosta lähikaupan noutopisteestä ja palautan samalla osan niistä Vertbaudetin kamppeista takaisin Ellokselle. Mekot olivat ihania ja ne jäävät odottelemaan Stellan kasvamista, mutta muissa saman merkin vaatteissa oli omituisia laatu- ja kokoeroja. Emilille jätän yhden rugbypaidan sentään, sekin kokoa 5 ans ja aika lailla juuri sopiva. Nyt alankin kahlailemaan blogistanian viikon tapahtumia taaksepäin...
