Väsymystä ja välikautta (osa 1)

Mä olen nyt vastavirtaan menijä ja esittelen vasta meidän välikausikamppeita sitä mukaan kun ehdin kuvailla. Ei silti, on mulla talvikin jo valmiina melkein kokonaan, mutten ole jaksanut sovitella ja pähkäillä vielä ihan loppuun mitä vielä tarvitaan. Osassa talvihankinnoissa odotan nimittäin sekä Stockan lokakuisia Hullareita että Jesper Juniorin seuraavaa -50& repäisyä. Mutta tässä nyt siis Stellan eka setti. Ostettu jo keväällä 2010 (!) kun vasta odotin tirppasta, halusin tuon värin vaan niin kovasti. Noh, koko 74 cm on sen verran reilua tosiaan että on sopiva nyt kun sisävaatteet seilaa välillä 80 ja 86 cm. Eli Ticketin pinkki plain rain ja kasa asusteita.

Tiksun kurarukkset huutis, Name Itin päärynäkypärä
kirpulta, pupupipo Next, lapaset H&M:n ale, raitapipot
S-market & huutis, halvalla tulivat nekin ;)

Tämän kanssa sitten vähän sään mukaan ne pinkit Hait tai lilahtavat synttärilahja-Eccot. Haalarit sitten seuraavana...


Mitäs meille muuten. No väsymystä. Tolkutonta sellaista. Ja ihan siitä syystä etten saa nukkua tarpeeksi, kukaan ei saa. Stella tekee kulmahampaita kivuliaasti ja hitaasti, huutaa öisin niitä ja äidin ikävää myös. Yrittää palata jo kesällä poisjääneisiin yösyömisiin, kaivautuu kainaloon (nukkuu siis puolet yöstä suunnilleen meidän sängyssä...), kiipeää päälle. Emil uhmailee ja kaipaa koko ajan jotain tekemistä. Viikolla olen ihan puhki iltaisin, lauseet jäävät kesken enkä muista enää mitään. Miehen kanssa istutaan lasittunein silmin sohvalla. -Pitäis varmaan mennä nukkumaan, joo niin pitäis. Tiedän että se helpottaa taas kohta, nyt mennään näin. Silti en malta olla miettimättä - missä välissä olisi tarkoitus jaksaa huolehtia itsestään, käydä salilla tai jumpissa tai edes yksin kävelyllä? Missä välissä jaksaisimme pariskuntana puhua muustakin kun seuraavan päivän ohjelmasta, kamppeita, ruokaostoksista? Lyhythän tämä aika on, tiedän. Mutta kaksi tempperamenttista ja huonosti nukkuvaa lasta asettavat ihan taatusti omat haasteensa arjen sujumiselle (ja saavat taas miettimään sitä lapsilukua. Jaksaisinko vielä kolmannen kerran tämän kaiken alusta vaikka haluaisinkin?). Väsyneenä tekee mieli myös kaikkea makeaa, ja vaikkei vatsani oikein siedäkään valkoisia jauhoja tässä mittakaavassa niin eilen leivottiin pitkästä aikaa korvapuusteja Emilin toiveesta. Ja onhan ne nyt tolkuttoman hyviä :)

Taikina kohoaa Stellan kankaisen kernialustan
alla, vinkkinä hyvä, ei tartu kiinni :)

Ohjeen nappasin täältä ja vähän modifioin. Voilla ja punaisella maidolla mentiin silti ;)